SSBL 4. divisioona 2017-2018 SSBL 4. divisioona 2016-2017 SSBL 4. divisioona 2015-2016 SSBL 4. divisioona 2014-2015 SSBL 4. divisioona 2013-2014 SSBL 5. divisioona 2012-2013 SSBL 5. divisioona 2011-2012 SSBL 4. divisioona 2010-2011 SSBL 5. divisioona 2009-2010 Pepsi kesäsarja 2009 Kainuun Cup 2009 Karhuliiga 2008-2009 Kilpa Merikoskiliiga 2008-2009 Kainuun Cup 2008 Karhuliiga 2007-2008 HoD Merikoskiliiga 2007-2008 Kainuun Cup 2007 Merikoskiliiga 2006-2007 Merikoskiliiga 2005-2006 1.div Harjoituspelit All-Time SSBL-tilastot All-Time tilastot
Pelikuvat Muut kuvat

EtusivuHistoriikkiEdustusjoukkueOttelut ja tilastotOheistoimintaKuvagalleriaVieraskirjaForumLinkit

Pepsi kesäsarja 2009 Kilpasarja 2

 

Otteluraportti

15.7.09, klo 17:00, Kempele

FBC PartyBoys - SBT Suola 4 - 12 (0 - 3, 1 - 3, 3 - 6)
0 - 1
0 - 2
0 - 3
- - -
0 - 4
Juhani 1 - 4
1 - 5
1 - 6
- - -
1 - 7
1 - 8
1 - 9
1 - 10
1 - 11
Pena (Ismo) 2 - 11
2 - 12
Pena (Ismo) 3 - 12
Pena (Jarno) 4 - 12


Rangaistukset:
      FBC PartyBoys: -
      SBT Suola: -

Surkeat, luokattoman, onnettomat tunarit:
      Olli
      Kalle, Pena, Jarno
      Ismo, Juhani, Tapsa

Nolous. Munattomuus. Selkärangattomuus. Tässä joitakin päivän avauspeliä osuvimmin kuvaavia määreitä. Yhdellä vaihtomiehellä illan ensimmäiseen kohellukseen suunnannut oranssi onnettomuus näytti kertaheitolla, miten salibandya EI ainakaan tule pelata. Toiselle kenttäpuolelle marssi runsaslukuisempi vierasjoukkue, jonka repertuaariin ei valitettavasti kuulunut kykyä havainnoida vastakkaisten ryhmittymien toisiaan muistuttavat paidanvärit. Näinpä PartyBoysin muuten kelvoton kourallinen osoitti joviaalisuutensa vaihtamalla heti kättelyssä öljytyt ylävartalot vilkkuen ylleen valkoisen vierasnutun mikä olikin ehkä hyvä valinta, jotta oranssin paidan yllä säilyisi vielä edes pieni kykenevän joukkueen leima. Tekemisen taso oli nimittäin laadultaan sellaista, että viimeistään tämän pelin jälkeen olisi aika ottaa yhteyttä oman lähialueen voodoopapittareen taikauskon pelkoa lieventääkseen: koko karmea seurannut kompurointiyritelmä lienee pakko laittaa epäonnen ja korkeampien voimien piikkiin, sillä millään muulla järkevällä perustelulla runsaan kolmevarttisen tapahtumia ei voida selittää. Ellei sitten palata reilusti noihin edellä mainittuihin teemoihin...

Ensimmäinen erä osoitti paljolti pelin kuvaa, vaikkakin ontuvan kuntopohjan syvimmät syöverit eivät aivan vielä häämöttäneet näkökentässä, ja näinpä pelitempossa räpiköitiin enemmän tai vähemmän esteettisellä tavalla joten kuten kiinni. Kunhan sekavaa ryntäilyä oli hetkinen harjoitettu ympäri kaukaloa, päästettiin vastustaja aivan liian helposti päteville vetopaikoille. Rauhallisten poikittaissyöttöjen jälkimainingeissa oli varmasti ilo tällätä muutama osuma auttamatta voimattomaksi tilanteissa jääneen masentuneen Assyrialaisen selän taakse. Kuran roiskuminen oli selviö, sillä satunnaiset parveilemalla tehdyt hyökkäykset tuottivat PB:n kelmeille hyvin vähän tekopaikkoja, mutta vastustajalle mukavissa määrin aineksia maukkaille vastahyökkäyksille.

Harvoin on Juhlakatraan vaihtopenkillä ollut vastaavanlaisen vähän juhlan aihetta ja näin runsaasti neuvottomuutta. Orpo katse harhaili ujojen poikasten kostuneissa silmissä ja joku tapaili jo puhelimestaan äidin numeroa. Ei selvinnyt, kenen äidin. Toisen erän alussa toki ilmassa risteili hetken aikaa toiveita paremmasta huomisesta, kun muutaman maalin takaa-ajoasemassa ärhäkkä Jay the Honey ryöstäytyi keskialueella puolustajien välistä villiin laukkaan, jonka päätti pöyhkeään alakulmaan suuntautuneeseen viimeistelyyn. Pian tämän jälkeen pänni taas oikein urakalla, kun pelivireen päälle saanut kilpailijaryhmä namutteli oivaltavilla syötöillä järjettömällä tavalla "puolustanutta" ja pelin ulkopuolella pyörinyttä PB-kentällistä. Tässä vaiheessa sana "kentällinen" on räikeää yliampumista. Pikemmin pitäisi puhua miesjonoista tai haulikonosumista ladonseinässä. Kuten ymmärrettävää pelkästään vaihtomiesten suoranaisen olemattomuuden perusteella, erän lopulla vinkui maksa, keuhkot ja peräsuoli. Rohkeimmat huutelivat jo tässä vaiheessa pelienväliselle ajalle suunniteltua tilausta hallin grillin suuntaan kauan odotettujen makkaraperunoiden toivossa.

Kolmannessa erässä reppu lopulta repesi rumasti. Tällä kertaa kyseessä ei edes ollut tavallisuudesta poiketen koko joukkueen voimin toteutettu venyttelytuokio, vaan pelikentän laiskan sykkeen tuotos tulostaulun suuntaan. Kun ei enää kiinnosta, niin ei kiinnosta. Asennevammainen kotijoukkue suolsi ilmoille historiansa ylivoimaisesti huonoimman pelin - ja tämä on kuitenkin kovien tavoittelemisten takana ottaen huomioon vuosien saatossa aiemmin ilmaan kylvetyt rimanalitukset. Jostain kumman syystä taistelutahtoa heräteltiin vasta noin kymmenen maalin takaa-ajoasemassa. Vapaammalla kädellä onneksi hyökkäyksiin mukaan päästetty Pena osoitti ottelun viimeisen vitosen aikana, mistä siivekäs maatalon eläin virtsaa paukuttamalla suvereeneilla keskisektorin tuntumasta lähteneillä laukauksilla ja reboundeilla lähes peräjälkeen hatullisen verkon perukoille.

Juuri muuta positiivista ei edes sienipöhnässä ottelua seuraava metsien mies olisi voinut pelisuoritteista keksiä. Ehkä nämä konttaukset jollain kierolla tavalla kasvattavat, tai edes karsisivat huonoimmat yksilöt salibandysta pois lajia turhaan pilaamasta. Tässäkin ottelussa näitä ihmishylkiöitä oli kentällä tepastellut reilu kentällinen. Täydellisen järjettömän ja kurittoman epäjoukkuepelaamisen jälkilämmössä ei into ollut kovinkaan piukassa siinä mielessä, että seuraavaksi pitäisi odotella reilut kolme tuntia uutta railakkaan riemukasta urheilusuoritetta. Mielessä siinsi ainoastaan yksi pelastukseen johdattava elementti ja se olisi saatava käsiin heti: majoneesi-mössö-kuorrutteinen annos makkaraperunoita pelikentän välittömästä läheisyydestä. Ansaittuja nämä annokset eivät missään nimessä olleet, mutta onneksi ne toivat sentään katkeransuloista lohtua muutoin synkeään tilanteeseen. Syömisessä PartyBoyt ovat sentään vielä parhainta A-luokkaa.