SSBL 4. divisioona 2017-2018 SSBL 4. divisioona 2016-2017 SSBL 4. divisioona 2015-2016 SSBL 4. divisioona 2014-2015 SSBL 4. divisioona 2013-2014 SSBL 5. divisioona 2012-2013 SSBL 5. divisioona 2011-2012 SSBL 4. divisioona 2010-2011 SSBL 5. divisioona 2009-2010 Pepsi kesäsarja 2009 Kainuun Cup 2009 Karhuliiga 2008-2009 Kilpa Merikoskiliiga 2008-2009 Kainuun Cup 2008 Karhuliiga 2007-2008 HoD Merikoskiliiga 2007-2008 Kainuun Cup 2007 Merikoskiliiga 2006-2007 Merikoskiliiga 2005-2006 1.div Harjoituspelit All-Time SSBL-tilastot All-Time tilastot
Pelikuvat Muut kuvat

EtusivuHistoriikkiEdustusjoukkueOttelut ja tilastotOheistoimintaKuvagalleriaVieraskirjaForumLinkit

Pepsi kesäsarja 2009 Kilpasarja 2

 

Otteluraportti

30.7.09, klo 20:00, Kempele

Sc Vimux - FBC PartyBoys 2 - 8 (1 - 2, 0 - 2, 1 - 4)
0 - 1 Lauri (Tapsa)
1 - 1
1 - 2 Lauri (Pauli)
- - -
1 - 3 Tapsa (Kalle)
1 - 4 Tapsa (Jarno)
- - -
1 - 5 Ismo (Pauli)
1 - 6 Tapsa (Lauri)
2 - 6
2 - 7 Ismo
2 - 8 Ismo (Pete)


Rangaistukset:
      SC Vimux: 2min (päällä pelaaminen)
      FBC PartyBoys: Tapsa 2min (väärä etäisyys), Kalle 2min+rl. (sikailu)

Ylivoimaa hukkaamassa:
      Olli
      Kalle, Pete, Lauri
      Pauli, Ismo, Tapsa, Jarno, Iso-Ville

Edellisillan taaperruksen jälkeen kalenterissa loisti sopiva paikka palauttaa tarmokkailla otteilla jotain rotia ja uskoa omaan salibandykenttien sisäiseen tekemiseen. Vaihtomiehiä oli jostain kapakoiden syövereistä ja grillijonoista haalittu mukaan yhteensä kolmen kappaleen verran ja tällä uskottiin pönkitettävän toistuvasti ontunutta liikkeen riittävyyttä. Ja kas vain, totta kai sitten vastapuolella parveilee reilun parin kentällisen verran pelureita. Tarvitsemme lisää alkoholittomia ystäviä! Nokkelina poikina kuitenkin otamma tapahtuneen ilomielin pienenä haasteena ja heitämmä soppaan vielä avausminuuttien sekavuutta edestakaisena palloja hukkaavana juoksenteluna ennen kuin lyömmä nappulat kaakkoon ja annamme naapurille isukin kätösestä. Seuraa raportin kuvailevampi osuus, jossa yllekirjoitettu yritetään kääntää selkokielelle.

Ensimmäisen erän olennaisimmat alkumenot: suorastaan raivokkaasti hyökkäyksiä tukemaan sännännyt Rale sai tehokkaasti kesäsarjan jälkimmäisellä puoliskolla esiintyneeltä Tapsalta namupassin maalin kulmalle. Heti kohta verkon heilunnan jälkimainingeissa syöttäjälle tosin sattui pieni erhe vaparietäisyyden kanssa ja sooloistuin kutsui dimensiot hukannutta pistelinkoa pariminuuttisen ajaksi. Alivoimalla hallinta oli suvereenia ja Vimuxin tasoitusosuma näki Kempeleen laskevan päivänvalon vasta rangaistuksen täytyttyä. Pian jytisi puolestaan vastapäässä, kun jo toinen Ralen yltiöpäinen mutta hallittu nousu päättyi matalana viuhuneeseen maalilaukaukseen syöttäjän ollessa tällä kertaa päädystä vastapalloa jaellut Aulis Lötjönen -nimeä totteleva herrasmies. Aaltoilevasti ailahdellut ja edennyt jakso jatkui Kaljamin vesuroimaan puolittaisen läpiajon estämiseen, josta paukahti perusteltu rankkari sekä 2 minuuttia ansaitsematonta lepoaikaa. Olli selvitti rangaistuslaukauksen oivasti herkillä balettitanssijan jaloillaan ja niinpä totuttu av-treeni koitti jälleen iloisissa tunnelmissa. Pian asiaan saatiin uusi mielenkiintoinen käänne, kun PB:n orastava läpiajo estettiin päällä pelaten, mutta tuloksena ei ollutkaan odotettua rankkaria, vaan ainoastaan tuloksettomasti hyödynnetty pikkukakkonen. Siispä tauolle.

Toisen erän sävelissä kaikui slaavilaiset kansansävelmät ja kellaribändien osaamattomuus. Juhlakatras tiivisti otettaan vallankahvasta pitäen juoksutempon mieleisenään. Kilvoittelevan ryhmittymän paikat olivat harvassa ja ne käytettiin oranssipaitojen onneksi nolla-prosentilla. Tätä vastoin huimaan pisteiskuun yltynyt Tapsa otti ratkaisijan silkkiviittaa tomerasti harteilleen. Ensimmäisen osumansa setä viimeisteli Kalun pohjustuksesta sivaltaen valkoreikäistä hyökkäysalueen oikeasta laidasta maaliverkon täytteeksi. Pian edellisen jälkeen kolahti uudelleen, kun palloa maalin kulmalle tarjoili keskialuekarvausta seuranneen ylivoimahyökkäyksen päätteeksi Toppilan Mr. Naamat. Tapsa kiitti tilaisuudesta sinetöimällä erän päätösnumeroiksi jo muutaman osuman mittaisen johtoaseman. Eipä hätiä, lienee aika lisätä höyryä entisestään.

Kolmannessa erässä kentällä näytti olevan jotakuinkin yksi joukkue, joka liikutti palloa, vaihtoi paikkoja lennosta ja puolusti tunnollisesti. Kerrankin oma liike nimittäin näytti ylittävän vastapuolen elehdinnän aktiivisuuden. Ensimmäisenä tulostaulua koristavana suoritteena nopeilla syötöillä rakennetun hyökkäyksen päätteeksi Pablito tarjosi epäitsekkäästi palloa oikealla kytänneelle Ivanovicille, jonka kevätpörriäisenä lähtenyt suora laukaus taipui yläkierteisenä lopulta verkon perille. Kohta tehopakki Rale petasi puolestaan paikkaa hatullisen kasaan kumauttavalle Tapsalle, jonka laukaus venytti jo kuudennen kerran illan aikana muikkurysän punoksia. Siimaa uittamalla lohdutuskavennus kopsahti löysästi vastaanotetun kukkupallon jälkipoltoissa omaan päätyyn aivan maalinedustalta, mutta tämä ei juuri tahtia hillinnyt. Ismon menettäessä ensin juoksupallon hyökkäyspäädyn oikeassa kulmassa ja karvattua pelivälineen pakilta takaisin itselleen, mies napautti oikeaoppisella pesäpallolyönnillä maalin edestä verkkoa taas kerran kireälle. Tunnetusti itsekkään kapteenin illan kruunasi loistavalla pelisilmällään Pepe, jonka suvereenit nousut kerta toisensa jälkeen hyökkäysalueelle loivat varsinkin pelin jälkipuoliskolla useita tekopaikkoja joukkuekavereille. Tällä kertaa Daddy-P malttoi mielensä oikeaa laitaa noustessaan ja antoi liipaisinsormen kutkutuksesta huolimatta millimetrin tarkan syötön takatolpalle hiihtävälle Ivanovicille. Hattu pois päästä ja kunnia maalista sille, jolle se kuuluu.

Loppusanoina voidaan todeta, että otteen tiukentuminen tuotti täysin ansaitun hallinnan ottelun edetessä ja loppunumeroiden karuus kertoo paitsi oman asenteen kantavuudesta, myös vastustajan pelihuumorin katoamisesta ottelun viimeisessä erässä. Ehkä vielä joku päivä oranssimustien onkologien suoritustaso rönsyilee vähemmän myös otteluiden välillä. Tällä kertaa lienee kuitenkin paikallaan tuoda ilmi, että koko joukkueen komea syöttötyöskentely ja ajoittain tarkkana vellonut viimeistelytarkkuus halki pelaajakatraan toivat positiivista kutinaa sekä hymynkaretta suupieliin. Kihelmöivän herpeksen sijaan syy löytyi kerrankin iloisena loistavasta tulostaulusta ja kesäsarjan perustavoite oli saavutettu: edes yksi hyvä peli ilman kiukkuista jälkipuhinaa.